lauantai 21. huhtikuuta 2018

Myytäviä Manseen osa II

Pengoin vähän lisää nurkkiani ja laittelin kamaa kasaan sunnuntaiselle Mansen blogikirppikselle. Mukaan lähtee puutarhan kasvihuoneesta mm. kukkaruukkuja, lyhtyjä, amppeleita ja sen sellaista. 
Kerkesin hätäpäissäni pakata osan jo autoon, ennen kun hoksasin, että kuvatakin piti, niin tässä nyt vain esillä osa.

Aikaisempi kamapostaukseni myytävistä löytyy tästä linkistä.

Koska puutarhaan on suunnitteilla uusi valaisin, lähtee tämä männä kesänä käsin kiepsuttelemani varjostin kiertoon. Toivottavasti löytää uuden ja arvostavan kodin, jossa pääsee sulostuttamaan jonkun muun terassia, puutarhaa tai kotia. Tähän sopii sisälle sellainen rautakaupoissa myytävä ulkokäyttöön tarkoitettu roikkavalaisin.

Olen tarkoituksella laittanut ison osan kamojeni hinnoista melkoisen alakanttiin, tarkoitus on saada varastoja tyhjennettyä uutta varten, sitä kun tällainen hamsteri kantaa kotiinsa ihan tämän tästä, eikä tila riitä kaikelle. Uskon siihen, että kun halvalla myy niin myös halvalla löytää ;-). Tulkaahan siis sunnuntaina ostoksille Manseen!

P.s. Mukana myös käsintekemääni keramiikkaa ja tietty pieni kylttikauppani. Pankkikortit käy.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Kahteen kertaan mattona

Otin tuossa joku aika sitten projektin ja purkasin sen pari vuotta sitten vaivalla ompelemani pyöreän juuttimaton takaisin naruiksi. Se ei ollutkaan käytössä niin hyvä ja kun tilalle oli löytynyt jo toinen parempi malli, niin pistin sen talteen ajatuksella, että puran sen kun joskus aikaa on. No sitä aikaa oli eräänä sunnuntaina ja sitä aikaahan se sitten ottikin. Siinä meni nimittäin karvan yli seitsemän tuntia, ennen kuin se matto oli palautunut keriksi ja joka paikka huushollissa täynnään juuttipölyä ja langanpätkiä.

No, sitten kun olin siinä niiden narukerien kanssa niin tuli ajatus, että mitäs jos niistä vielä kokeilisi virkata maton, sellaisen pyöreän, mutta pienemmän ja jollain pitsikuviolla, vessaan tarvittis uuden maton. Ajatus muhisteli aivoissani muutaman viikon ja sitten viime sunnuntaina ajattelin, että josko sitä kokeilisi ja kaivoin koukun esille ja katselin netistä ohjeita, että mites ne nyt menikään.

Ja äkkiähän se palautui mieleen, että miten ne meni. Joskus muinoin tuli tehtyä matonkuteista useampikin pitsimatto ja kyllä se vielä siellä selkärangassa oli tallella se tuntuma siihen, vaikka pitkiin aikoihin en ollut virkkuukoukkuun koskenutkaan. 

Katselin netistä malleja ja ohjeita ja aloitinkin jo yhden ohjeen mukaista mattoa virkkaamaan, kun sitten kumminkin muutin mieleni ja vaihdoin toiseen. Ja jossain virkkuun vaiheessa totesin, etten enää edes tehnyt minkään ohjeen mukaan vaan sävelsin päästäni. Mutta sepä ei tahtia haitannut, matto siitä oli syntymässä vaikken vielä ihan tarkkaan tiennytkään että minkälaisella kuviolla. 

Ja sitten siitä tuli yhtäkkiä niin iso, että se oli pakko päätellä ja päättää että nyt se on tuollainen. Hieman ehkä liikaa pylväitä parissa kerroksessa, mutta mitäs tuosta kun viimeinen kierros tiukempana korjasi kaiken nippuun ja matto pysyy nätisti suorana. Matosta tuli mukavan paksu ja jämäkkä mutta silti hieman pehmeä jalkojen alle ja ainakin omiin silmiini varsin sievä.

Ja sitten se laitettiin sinne vessan lattialle ja siellähän se sievyys varsin korostuu. Että kannatti viettää se seitsemän tunnin purkuhetki ja virkata uusiksi osa naruista (johon meni noin puolet siitä ajasta). Lopuista narukeristä kokeilen tehdä sen edellisessä postauksessa näkyneen lampunvarjostimen, mutta se suunnitellaan ensin hyvin ja tehdään sitten kun aika on oikea. Nyt nautitaan ensin uudesta matosta, joka virkattiin naruista jotka purettiin matosta. :D

P.s. Neuvoksi niille, jotka juuttinarusta halajavat mattoa alkaa virkata, että kannattaa käyttää max. noin 4mm juuttinarua ja kierrettyä, ei punottua (Puuilosta tai Tuontitukusta saa). Naru saisi myös olla vähän kulunutta tai pehmeää, jotta sitä jaksaa sormissaan pitää ja se taipuu nätimmin silmukoihin. (Selviää kun hypistelee niitä narukeriä, juuttinaruissa on aina laadullisia eroja). Koukku voi olla kasi tai kymppi, kummasta enemmän tykkää ja kannattaa varautua siihen, että sitä juuttipölyä on sitten ihan-joka-paikassa ja siitä tulee vähän sormenpäät ja kämmen kipeiksi kun narua silmukoiksi pakottaa ja koukku painaa kämmeneen. Ai niin, ja niitä virkkuumalleja mattoihin ohjeineen löytyy esim. Lankavasta.

So, I had an idea to make a crochet carpet of jute string, just a small one since it's quite hard to crochet thick 4mm string. This is how it turned out. Not bad at all. Quite like the boho-vibe it gives our little bathroom now.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Varaslähtö kesään

Nyt on kuulkaa jo kesä alkanut täällä sisustusmaanikon huushollissa. Vähän ehkä turhan varhain, kun se kevätkin vasta alottelee, mutta kun kerran lähti niin lähti. Kävin nimittäin viikonlopulla tuttuun tapaani vaelluksella kevätmessuilla ja siellä tuli niin kesäfiilis, että päädyin ostelemaan jo nyt kasveja puutarhaan ja kasvihuoneeseen.

Mukaan tarttui muiden muassa tällainen hillitön muratti, jonka ostin kun sen niin halvalla sain. Tällainen pitää ehdottomasti olla jossain puutarhani varjoisassa nurkassa tai ehkä kasvihuoneessa. Tämä on kyllä niin hillitön, että sen paikka täytyy tarkkaan harkita, että tulee sitten oikeuksiinsa.

Sitten ostelin mahtavan rosmariinin ja tietenkin laventelia, sitä kun ei koskaan voi olla liikaa. Molemmat ovat ehdottomia tuoksu-suosikkejani ja niitä pitää löytyä pihalta vähän joka nurkalta, että saan niitä hypistellä ja tuoksutella ohi kulkiessani.

Laventelin sain pakattua vanhaan saunakiuluun, jonka kirppistelin tuossa aiemmin talvella. Siitä olivat tukirenkaat kadonneet matkan varrelle, joten sitaisin sen kasaan ihan vaan juuttinarulla ja se näyttää toimivan nätisti noinkin.

Sitten ostelin messuilta vielä tällaisia söpöjä lasisia lomakastelijoita. En niinkään siksi että niitä lomailun ajaksi tarvitsisin, vaan siksi että noista näkee niiden janoisimpien kasvien vesitilanteen aika näpsästi. Esimerkiksi tämä uusi muratti, joka ei sitä kuivuutta siedä lainkaan pysynee paremmin hengissä huomassani, kun ihan silmillä näen kaipaako se jo isompaa kastelua.

En ostohurmioltani pystynyt kovin hyvin keskittymään messujen muuhun tarjontaan sen kattavammin, mutta yksi asia siellä oli joka silmiini ja askartelusieluuni lujasti iski; kts. kuva alla.

Nimittäin tämä juuttinarusta tehty lampunvarjostin. (Valitettavasti jo unhoitin, millä osastolla ja kenen tämä oli. EDIT: Se oli Puutarhaetsivien osasto.) Sen muotokieli ja toteutustapa suorastaan huutavat sitä että yritän askarrella moisen itse myös omaan puutarhaani. Se näyttää vähän rapumerralta ja merelliseltä ja jotenkin niin kovin sympaattiselta, mutta samalla juhlavalta. En tiedä laittaisinko omaan versiooni pullonkorkkeja koristeeksi kuitenkaan, ehkä simpukoita niiden tilalle mielummin.

Joten nyt ei muuta kun askarteluhommiin ja kasvien kasteluun, nuo kun pitää nyt pitää täällä sisällä, kun se kesä ei ihan vielä ole alkanut...

I went to the spring fair and got all crazy with my shopping. I just had to get myself that huge Ivy, and Rosemary and of course some Lavender. I also got those cute little glass baubles, that one can use as vacation drippers, allthough I 'm going to use them as visual meters to tell me when the plant needs to be watered properly. 

And last but not least, just look at that jute string lamp shade I saw at the fair! I just have to try to make one my own, it looks just easy enough to at least try. 

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Kesää kohti petauksella

No niin, yksi petaus-unelma saavutettu kun sängyssä on vihdoin setti maastonvihreää pellavaa. Männä vuonna tästä jo uneksin, mutta kukkaro ei antanut myöten ostella kalliita, joten tein itse lohdutus-tyynyliinat, jotka auttoivatkin siihen silloin. 

Nyt sattumalta surffasin hömppälän nettiputiikissa ja huomasin myynnissä olleen juuri sellaista vihreää kun sillon kaipasin ja päätin siltä istumalta hankkia ne, tosin sen verran myöhässä että ne normaalin kokoiset oli jo loppuunmyyty. Mutta, hätäpä ei ollut moinen kun meille kelpasi yhtä lailla ne epänormaalin kokoiset, joita putiikissa oli vielä tarjolla. Peite on siis 140 x 220 ja tyynyliina 60 x70. Melko outo koko suomalaisille, mutta erinomainen meille. Mies nimittäin tykkää nukkua pelkällä pussilakanalla ja iso tyyny kainalossa. Sillä miehellehän nuo pellavat ovat eikä minulle, minä prinsessana vierastan pellavan lievää karheutta ja tykkään siitä vain poskeni alla. Ja sitä paitsi tuplapeittoa yksin käyttävänä olisi tullut varsin tyyriiksi ostella myös sellainen.

Ostelin sitten myöhemmin vielä myös nuo samaa sävyä olevat pitkät tyynyliinat koska ne omatekemät olivat väriltään tuon pussilakanan kanssa ihan väärät enkä pystynyt ajattelemaankaan että unelmasettini olisi epätäydellinen. Ja nyt olen ikionnellinen siitä että että on pellavaa ja on vihreää ja on nättiä!

Laitoin yöpöydällekin uusien lakanoiden kunniaksi vähän kukkasta esille. Tämä kimppu on viime syksynä siskolta saatu ja yhä vaan näyttää hyvälle ja kesäisen tuoreelle vaikka jo ajat sitten kuivua kupsahti. Säästin sen silloin koska niin sieväksi jäi ja hyvä niin, sillä on sulostuttanut elämääni jo monessa kohtaa tämä, on vaan silmiini jotenkin niin täydellinen tuossa ruukussaan.

Mutta hauskinta makuuhuoneessa on nyt se, että lakanat sointuvat täydellisesti tämän vihreää mehiläistä (?) esittävän opetustaulun väreihin. Tästä se kuume tuohon väriin varmaan alun alkaen pahemmaksi tulikin, kun tuota tuossa joka ilta ja aamu jalkopäässään on katsellut. 

Finally got the army green linen bedding I had been craving for but couldn't afford. Luckily it became such a hit color in bedding that some cheaper chains got it to their collection too and I found mine (at H&M Home). 

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Myytäviä Manseen

Ja taas on aika keventää nurkkiaan. Siivoilin tässä jo jonkin verran tavaraa nurkistani myyntiin pöytääni ensi viikon Mansen blogikirpparille. Otanta on vielä aika kevyt koska homma on vasta aluillaan, vielä on kaappeja ja vinttiä penkomatta sekä ulkovarasto aarteineen. Tässä kuitenkin vähän osviittaa siitä minkälaista myytävää kirppispöydästäni sitten löytyy.

Kevennän liinavaatevarastojani oikein rankalla kädellä. Hyvää käyttökuntoista pyyhettä, pöytäliinaa ja verhoa ja osa jopa ihan uuttakin lähtee nyt edullisesti kiertoon kun tila alkaa tältä hamsterilta loppua. Pyyhkeet lähtee 1-3 euroa kipale.

Myös eri veikeä retro mannekiini on saanut häädön, somistakoon jatkossa jonkun muun kotia välillä. Tämä styroksinen neiti on kyllä varsin näpsäkkä kun siihen voi kiinnitellä nuppineuloilla asioita. Tämän saa pöydästäni omakseen kun lykkää mulle 15 euroa kouraan.

Myös astiakaappeja on pengottu ja sieltä retro-aarteita löydetty. Tässä kuvassa nyt vaan muutama, kun osa on vielä tiskissä ja hinnat vielä mietinnässä. 

Tietysti otan mukaan myös omatekoisia kippoja ja kuppojakin, koitan mahduttaa vähän kaikkea koko valikoimasta, jonka näet tästä linkistä.  Etukäteisvarauksia kannattaa kuitenkin niistä tehdä, jos haluaa ihan varma olla, ettei ilman jää (Huom, vain noista kauppani astioista, kirppiskamoja en varaa etukäteen). Sähköpostilla viestiä vaan ennen tapahtumaa. Ja hei, mulle voi maksaa nyt myös kortilla! 



Tulossa on mieletön kattaus kaikkea kivaa, tule ihmeessä paikalle jos vain pääset! Muiden bloggaajien sneak peekit myytävistä aarteistaan löydät parhaiten tästä tapahtuman facesivulta, klik!

Sorting through my treasures to sell at the Mansen blogikirppis on the 22 of this month at Väinö Linnan aukio 13, Tampere, Finland.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Simpukat veivät mukanaan

Siivoillessani nurkkiani Mansen blogikirppistä varten, tuli vastaani tämä ajatus parin vuoden takaa; että josko tekisi simpukka-amppeleista lampunvarjostimen. En ollut silloin saanut sitä aikaiseksi, mutta nyt tuo ajatus ei sitten jättänyt enää rauhaan, vaan pakko oli siinä siivoilun lomassa vähän alkaa kokeilemaan miten simpukat tuohon kehikkoon istuisivat.

Ja kyllähän ne istuisivat. Laiska ei pura amppeleita, vaan katkoo niistä sopivia pätkiä jotka saa suoraan solmittua kehikkoon amppelin siimoilla. Erilaisia simpukkarivejä epätasaisen tasaisesti vieri viereen vaan. Työ on aika joutuisaa ja nopeasti palkitsevaa.

Jäi nimittäin se siivoilu tyystin, kun tähän niin uppouduin ja aika herkullisen näköistä siitä oli tulossa. Mutta, ihan noin en halunnut sitä jättää, jotain lisää siihen piti saada. Simpukoita oli vielä jäljellä, joten päätin kokeilla tehdä siihen myös alaosan.

Askartelin äkkiä rautalangasta rinkulan jonka päälystin kangasnauhalla ja kävin ostamassa siimaa simpukkarimpsuihin, jotka syntyisivät niistä amppeleiden muista osista, joiden omat siimat eivät tähän enää pituuksiltaan riittäisi.

Ja sitten pujottelin ja solmin ja pujottelin ja solmin ja aika pian oli varjostimen alaosassa tämmöinen pussi. Näytti jo tosi kivalle, mutta edelleen tuntui että halusin jatkaa, sillä simpukoita oli vielä vähän jäljellä.

Joten alaosan suuaukolle alkoi muotoutua sieviä rimpsuja sitä mukaa kun simpukoita vielä riitti ja kun ne loppuivat oli vihdoin pakko julistaa varjostin valmiiksi ja viimeistellä työ.

Lopuksi vielä ampunjohdot paikoilleen ja valmista tuli. Eikä lainkaan hassumpi siihen nähden että suunnitelma ulkomuodosta muotoutui vasta tehdessä, (joka itseasiassa teki tästä projektista vieläkin kivampaa). Ja nyt minulla on eri hieno simpukkavalaisin, joka näyttää kivalle päivällä ja yöllä ja pitää hauskaa ääntä kun sitä ohimennen koskettaa. Tosin suunnittelin laittavani tämän yläkerran portaikon kattoon, jossa se on niin korkealla, ettei siihen taida enää ylettää.

I had been thinking of making a lampshade out of those seashell flower pot holders you can find from almost every flower shop. Just as I was cleaning and suppose to do something else the inspiration struck and I had no choice but to start the work. And as I went along I got in deeper and deeper just cause it was way too fun.
But it was all worth it, now I have the cutest seashell lampshade, that I already love very much.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Kesäunelma

Minun suurin unelmani tulevalle kesälle on se, että säät vihdoin sallisivat asuntovaunulla reissaamisen. Menneet kaksi kesää olivat tähän toimintaan aivan liian kosteat ja viileät ja reissut peruuntuivat yksi toisensa perään vaunun maatessa pääasiassa pihallani. Viime kesän saldoksi kirjattiin vain yksi reissu vaunu peräkoukussa, mikä on nyt tietysti luonut kovat paineet tulevalle kesälle ja hirveän vaunuilukuumeen mieleen.

Järven rantaan on päästävä tänä kesänä, kun aurinko paistaa ja ilma on leppeä. Mikään ei ole niin kivaa kun herätä tuosta "mökistä" järveltä puhaltavan vienon kesätuulen tuoksuun ja laineiden leppoisaan liplatukseen.

Onneksi järviä on suomessa monta, ei tarvitse tyytyä yhteen. Jos ne säät sallivat niin voin kiertää monissa erilaisissa rantamaisemissa ja parkata useimmissa ihan muutaman metrin päähän vedestä omiin, jo melkein vakiintuneisiin tontteihin.

Mutta ei siinä aina vettä tarvitse olla, vaunulla viihtyy erinomaisesti myös esim. pellon laidassa ja sen parkkaa melkoisen näppärästi melkeinpä minne vaan. Suuren tammen alla se näyttää ja tuntuu yhtä kotoisalta kun missä tahansa ihanassa kesämaisemassa muutenkin.

Joten tule pliis ihana kesä, tule vihdoin, kun oottanut oon niin.

The past two summers have been mostly rainy and cold here in Finland, so I haven't been doing much traveling with my little cute caravan. Now I have the biggest craving to get to park this cutie by a lake or a field and see friends and family and enjoy. Oh, please, please, please give me a proper summer this year.